Raviurheilu on suosittua eri puolilla maailmaa

Raviurheilua seurataan tänäkin päivänä hyvin tiiviisti hevosurheilupiireissä ympäri maailmaa. Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa pidetään perinteikkäinä raviurheilumaina. Myös Euroopassa raviurheilu on todella seurattu laji ja sen asema on erityisen merkittävä etenkin Italiassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Ruotsin jälkeen seuraavaksi suurimpia ravimaita ovat Suomi sekä Norja. On arvioitu, että kaikkiaan Euroopan alueella järjestetään jopa 60 000 ravilähtöä vuoden aikana.

Raviurheilu on jo itsessään viihdyttävää seurattavaa, mutta ylimääräistä jännitystä tuo monelle mahdollisuus veikkaamiseen. Vedonlyöntiä voi harrastaa nykyään helposti eri ravitapahtumissa ympäri maailmaa. Suomalaisetkin voivat veikata muissa maissa järjestettävien ravikilpailujen tuloksia. Esimerkiksi kesäkuun lopulla järjestetään Newcastle – Northumberland Plate 2019 -tapahtuma, jossa on tarjolla tätä artikkelia kirjoitettaessa 5. kesäkuuta Whiskey Sourille kerroin 13.00. Syyskuulle ajoittuvassa Doncaster – St Leger 2019 -tapahtumassa Norwaylle on puolestaan määritelty kertoimeksi 21.00.

Edellä mainittujen tapahtumien ohella Britannian suurimpana hevostapahtumana tunnettu Royal Ascot eli Ascotin laukkakilpailu, on ehdottomasti yksi seuratuimmista laukkakilpailuista kansainvälisellä tasolla ja siten luonnollisesti myös vedonlyöjien suosiossa.

Maakohtaiset eroavaisuudet

Kansainvälisellä tasolla raviurheilua seuraavan on helppo huomata, että eri maiden välillä on olemassa jonkin verran eroavaisuuksia raviurheilun suhteen. Vuosittain järjestettävässä raviurheilun maailmankonferenssissa pyritään keskustelemaan yhteisistä linjoista, kuten ajotavoista sekä hevosten voittosummista, mutta eri lajien suosio vaihtelee maasta riippuen. Pohjois-Euroopassa, kuten myös Pohjois-Amerikassa raviurheilu on perinteisesti ollut suosituin hevosurheilun muoto, kun taas esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Irlannissa laukkaurheilu on seuratumpaa.

Näiden kahden suuntauksen keskeisimpänä erona on se, että ravikilpailuissa hevosen on säilytettävä ravi askellajinaan, jolloin laukkaamisesta tai kävelemisestä voi pahimmillaan seurata hylkäys. Toinen pienempi ero laukka- ja ravikisojen välillä on se, että laukkakisoissa hevosen aisaparina on jockey ja ravikilpailuissa ohjastaja. Oli kisa mikä tahansa, hyvä ratsastaja osaa aina hillitä kisahermonsa.

Suomalaisen raviurheilun erikoispiirteet

Hevosurheilulla on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa pitkälle ulottuvat juuret. Kaikista hevosurheilulajeista juurikin raviurheilu on Suomessa suosituinta ja eri puolilla maata järjestetäänkin monenlaisia raviurheilutapahtumia ympäri vuoden. Monissa tapahtumissa katsomot täyttyvät kymmenistätuhansista katsojista vuosi toisensa jälkeen.

Kaikkien aikojen ensimmäisen Suomessa järjestetty varsinainen ravikilpailu käytiin Turussa jo vuonna 1817. Sen jälkeen eri puolilla maata järjestettävät valtionajot alkoivat yleistyä vuosi vuodelta. Nykyään Suomen ehdottomasti suurimpana ravitapahtumana tunnettu Kuninkuusravit näki ensimmäistä kertaa päivänvalon vuonna jo 1924. Hevosurheilun suuri suosio ei sinänsä yllätä, sillä ennen koneellistumisen aikakautta hevosurheilu kiinnosti ihmisiä suuressa mittakaavassa — olivathan hevoset monelle tuttuja myös arjesta.

Raviurheilu pysyi vuosikymmenten ajan pitkälti samankaltaisena, mutta 1900-luvun puolivälissä lajissa alkoi tapahtua merkittäviä muutoksia. Yksi suurimmista käännekohdista tapahtui 60-luvulle tultaessa, jolloin myös lämminverisillä roduilla oli virallisesti lupa osallistua raveihin. Tämän myötä saivat alkunsa modernit kilpa-ajot ja rakkaus raviurheiluun on syttynyt monilla suomalaisilla ennemmin tai myöhemmin.

Samassa yhteydessä raviurheilun toto-vedonlyönti eli tuttavallisemmin totopelit alkoivat nopeasti yleistyä. Yhtenä merkittävänä syynä tähän pidetään muutoksia ravikilpailuissa käytävän vedonlyönnin säännöissä. Lähtöjen määrää lisäämällä sekä voittosummia kasvattamalla vedonlyöjillä oli aiempaa paremmat mahdollisuudet lyödä veikkaamalla rahoiksi.

Lajia seuraavan näkökulmasta eräs mielenkiintoinen ja uniikki seikka, joka saa suomalaisen raviurheilun erottumaan joukosta vielä tänäkin päivänä, on suomenhevosten läsnäolo raviradoilla. Suomessa nimenomaan suomenhevonen oli alun perin ainoa sallittu hevosrotu ravikilpailuissa, vaikka nykyään ravureina on paljon muitakin hevosrotuja, kuten suurta suosiota nauttivia amerikkalaisia lämminveriravureita.

Suomen raviurheilu on hyvässä maineessa

Vaikkei Suomi olekaan tilastollisesti kaikkein kovin raviurheilumaa, on maamme hyvin aktiivinen ravikilpailujen järjestämisen suhteen. Suomella on erinomainen maine myös kansainvälisellä tasolla. Puitteet ovat erinomaiset ja raviratoja löytyy tasaisesti eri puolilta Suomea. Samaan aikaan maamme menestys kouluratsastuksessa tuo varmasti lisää näkyvyyttä myös muuhun hevosurheiluun.

Totoraveja on mahdollista seurata jopa yli 40 eri raviradalla, joiden joukossa on vuonna 1977 rakennettu legendaarinen Vermon ravirata sekä suuri joukko maakuntaratoja ja kesäratoja. Etenkin Vermon ravirata tunnetaan maailmalla lajia seuraavien keskuudessa.

Raviurheilutapahtumia raviurheilusta kiinnostuneen ei tarvitse etsiä kauaa. Vaikka totoraveja järjestetäänkin ympäri vuoden, on erityisesti kesä otollista aikaa kilpailuille. Vedonlyönnistä kiinnostuneille esimerkiksi Vermossa, Kouvolassa, Mikkelissä, Lappeenrannassa, Seinäjoella, Oulussa ja Joensuussa järjestetään totoraveja. Tänä kesänä hevosurheilun ystävän kannattaa suunnata ainakin Lahteen seuraamaan Kuninkuusravien 95-vuotisjuhlallisuuksia.

Teksti: Kari Oksanen, kuvituskuvat: Alex Muurinen / Playsson.net