Tie ravihevosten pariin

Tie ravihevosten pariin

Sipoolaisen Maria Ingmanin hevosharrastus alkoi naapurimaanviljelijöiden suomenhevosista, ja tällä hetkellä hän on aktiivinen ravien seuraaja sekä kahden ravihevosen osaomistaja. Vuosiin on mahtunut myös islanninhevoset sekä työ islanninhevostallin yrittäjänä. Ingman haluaa kumota ratsu- ja ravipiirien välissä olevia myyttejä ja kannustaa tutustumaan ravimaailmaan. 

– Hevoset ovat kuuluneet elämääni niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistot hevosista liittyvät naapurimaanviljelijöiden suomenhevosiin – talvisin päästiin mukaan rekiajeluille ja kesäisin ihasteltiin vastasyntyneitä varsoja laitumella sekä keikuttiin korkean heinäkuorman päällä, kun heinää vietiin kuoppaiselta pellolta latoon, Maria Ingman muistelee.

Ingman on pitkän linjan hevosihminen, ja hevosharrastus on kuljettanut häntä ratsastustunneilta ravipiireihin ja hevosenomistajaksi. Hän aloitti ratsastustunnit Savijärven Kartanolla täyttäessään seitsemän. – Siihen aikaan ikäraja ratsastustunneille oli muistaakseni yhdeksän, mutta ilmeisesti puuttuva ikä kompensoitui hullulla innostuksella. Savijärven Kartanosta tuli minulle silloin moneksi vuodeksi toinen koti, ja ensimmäistä ratsastuksenopettajaani Maria Mölleria pidän edelleenkin suurena hevosalan mentorinani.

Hevosharrastus säilyi elämässä mukana muutamia lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Halu olla tallilla ja hevosten parissa on edelleen palava. – Muistan esimerkiksi hyvin, kun olin koulutunnilla kaksi päivää ensimmäisen lapseni synnytyksen jälkeen. Se kertonee jotakin innostuksesta.

Myös suomenhevosiin on aina säilynyt jonkinlainen suuri, ehkä lapsuuden kultaamista muistoista johtuva rakkaus. Ingman on seurannut läheltä lapsuudenystävän ja pikkuserkkunsa Maria Granqvistin kasvatustyötä. – Niinpä sitten lausuin muutama vuosi sitten ne maagiset sanat: ”Haluan joskus vielä suomenhevosravurin.”

Ingman on seurannut raveja vuosien varrella jonkin verran, mutta aktiivinen ravien seuraaminen alkoi vasta muutama vuosi sitten. Granqvistilla oli aina tapana laittaa Ingmanille kuvia vastasyntyneistä varsoista, ja pari vuotta sitten puhelimen näytölle tuli kuva sellaisesta orivarsasta, että Ingman totesi siltä istumalta, että tämä se on.

Costi Hem oli syntynyt.

– Costin ympärille koottiin perheenjäsenistä ja ystävistä koostuva pieni kimppa ja Costista on kasvanut lupaava ravihevosen alku, joka treenaa Tapio Perttusella, Ingman kertoo. – Costi on siis kuulunut vahvasti elämääni parin vuoden ajan, ja seuraavaksi syntyi sitten ajatus tilausvarsasta. Tiesin, että pitkän jalostusuran tehnyt Siro Siina astutettaisiin vielä viimeisen kerran ja yhdessä päädyimme mahtavaan isäoriin, eli Fransiin. Tuloksena tästä niin sanotusta “kuningasajatuksesta” syntyi nyt toukokuun alussa upea orivarsa Frank Hem.

– Viimeisten vuosien aikana olen tiiviisti seurannut raveja ja tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin. Itse olen avoin, positiivinen ja ehkä rohkeakin, ja koen että ravimaailma on ottanut uuden harrastajan oikeinkin lämpimästi vastaan.

Vaikka Ingman ei ole seurannut raveja aktiivisesti vielä kovinkaan montaa vuotta, hän tietää, että ravipiireihin mahtuu mukaan monta hienoa hetkeä. – Yksi ikimuistettava vierailu oli Killerillä pari vuotta sitten, kun Viesker juhli pyöreitä vuosia. Se yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteisöllisyys sekä kunnioitus tätä hevoslegendaa kohtaan mitä yleisöstä huokui tuntui sydämessä asti.

Ingman oli miettinyt monta päivää ystävänsä kanssa, lähtevätkö he katsomaan Vieskeriä vai eivät, ja lähtöpäätös tapahtui viime tipassa. – Ja onneksi lähdimme: se oli todella koskettava hetki. Toinen ikimuistettava hetki oli UET-finaali Vermossa syksyllä 2019. Kolean ja pimeän illan päätteeksi ravattiin finaali, ja sielunjäljen teki silloin upeaakin upeampi Face Time Bourbon.

– Se tunne, kun hevonen pisti isomman vaihteen päälle noin 500 metriä ennen maalia. En liioittele, se näytti siltä, kun joku olisi painanut jostakin maagisesta napista. Niin hurjan kovaa se lähti. Nyt odotan tietysti innolla, että pääsen Mikkeliin katsomaan tätä suuresti fanittamaani hevosta, Ingman sanoo.

Kaikki hevosihmiset tietävät millaisella skaalalla liikutaan, kun puhutaan hevosen omistamisesta. Omistajuuteen mahtuu vähän kaikkia värejä, kuten liiduilla on oma paikkansa liitupakkauksessa. On kirkkaita värejä ja hetkiä, mutta myös tummia sävyjä vaaleanharmaasta ihan siihen synkimpään mustaan. – Ravihevospuolella ajattelen, että kimppaomistajuudessa on paljon hyviä puolia, kun hyviä ja huonoja hetkiä on jakamassa useampi ihminen. Itselleni sopii parhaiten pienet, muutamien läheisten ihmisten muodostamat kimpat. En henkilökohtaisesti pysty ajattelemaan itseäni minkään suurkimpan osallisena, mutta uskon vakaasti, että suurkimpat ovat keino tuoda raviurheilua esiin tavallisille kansalaisille. Kimpat ovat hyvä keino tehdä raviurheilusta tutumpaa ja tällä tavalla vältetään pieni vaara ”kuplaantumisesta”. Kuplaantumisesta seuraa helposti epäluottamusta ja vastakkainasettelua.

– Hevosihmisten ylläpitämät lajirajat ovat mielestäni aivan älyttömät, Ingman sanoo ja peräänkuuluttaa enemmän lajien välistä yhteistyötä. – Yhteistyöllä voisimme lisätä kaikkien toimijoiden välistä arvostusta ja rikkoa hevosurheiluun liittyviä yleisiä myyttejä.

– Olen huomannut, että yllättävän monet ihmiset ravikuplan ulkopuolella ajattelevat, että esimerkiksi ravureita jotenkin kohdeltaisiin huonommin eläinsuojelullisesta näkökulmasta kuin ratsuja, ja että maasta käsin tapahtuvaa käsittelyä sekä hevosen kuuntelemista ja sen mukaan etenemistä tapahtuisi ravipuolella vähemmän, Ingman kertoo ja haluaa kumota tämän myytin. – Kaikki me haluamme nähdä kaunista ja kommunikatiivista hevosen kohtelua ja käsittelyä. Missä osaaminen ja taito loppuu alkaa väkivalta ja huono kohtelu – ja tämä on kyllä valitettavasti totuus ihan kaikkialla.

– Suosittelen rohkeasti ja avoimin mielin kaikkia tutustumaan eri hevoslajeihin. Vaikka ei itse olisi pelaamisesta kiinnostunutkaan, tarjoaa pelipuoli ja kattavat toto-tv:n lähetykset sekä muu ravimedia erittäin helpon tavan päästä sisään ravimaailman saloihin. Väittäisin, että ravimaailmaan tutustuminen on näin ollen helpompaa kuin pääseminen jyvälle jostakin muusta hevosurheilulajista, Ingman sanoo.

– Haluaisin myös kannustaa kaikkia menemään paikan päälle raveihin. Varsinkin näin koronapandemian ja kokoontumisrajoitusten jälkeen kesäravit ja suurtapahtumat tuntuvat entistäkin houkuttelevimmilta. Iloisia ihmisiä ja hienoja hevosia – siitä on minun ravikesäni tehty!

Teksti ja kuvat: Eveliina Piispanen ja Maria Ingman

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.