Ravien suosio laskussa Suomessa, mutta kansainvälinen hevosurheilu kukoistaa

Ravien suosio laskussa Suomessa, mutta kansainvälinen hevosurheilu kukoistaa

Suomessa järjestetään raveja joulua lukuun ottamatta päivittäin – keskimäärin kilpailuja on viime vuosina järjestetty noin 550 vuodessa. Hurjasta määrästä huolimatta hevosurheilun suosio on Suomessa jatkuvasti hiipumaan päin, minkä vuoksi myös arkiravien ja suurempien ravitapahtumien määrä tippuu vuosittain. Vuonna 2021 pudotusta edeltävään vuoteen tulee 36 ravipäivää, ja kaikkiaan totoraveja järjestetään valtakunnallisesti enää alle 500 kappaletta.

Ravien väheneminen johtuu pääasiassa kilpailijoiden vähenemisestä. Raveihin ei ole tarpeeksi osallistujia, ja etenkään taloudellisesta näkökulmasta ei ole järkevää järjestää raveja, joissa on suuri määrä pieniä lähtöjä. Uusia harrastajia saatikka ammattilaisia tulee liian vähän, samalla kun kokeneempi väki siirtyy hiljalleen raviradalla katsomon puolelle.

Ratkaisua ongelmaan on pohdittu paljon – mietinnässä on muun muassa ollut, että eri alueiden raviradoilla olisi mahdollisuus pitää oman alueensa harrastajien hevosille pieniä paikallisia lähiraveja, joihin ei pelata lainkaan totoa. Nykyisistä paikallisraveista suurin muutos olisi, että hevosille kertyisi myös starttipisteitä. Näiden pisteiden avulla hevosten on helpompi päästä osallistumaan palkinnoiltaan parempiin totoraveihin.

Ongelma lähiravien uudistamisessa ovat niiden korkeat kulut, ja tästä syystä mitään päätöksiä paikallisravien uudistamisesta ei ole vielä Suomen Hippoksen toimesta tehty.

Ravien suosion lasku näkyy selvästi myös kävijämäärissä, ja katsojakadosta on kärsitty jo vuosia ennen koronaa. Kuninkuusravien kaltaiset jättiläistapahtumat vetävät edelleen kymmeniä tuhansia kävijöitä, mutta pienemmissä raveissa kävijät ovat olleet laskussa jo pitempään. Korona-aika on luonnollisesti ollut turmiollinen myös hevosurheilutapahtumille, ja tulevaisuus näyttää, kuinka hyvin ravikansa enää löytää radoille.

Raviurheilulla Suomessa pitkät juuret

Raviurheilu on Suomessa ehdottomasti tärkein hevosurheilulaji. Peitsareilla ei Suomessa kilpailla lainkaan, ja maailmalla suurta suosiota nauttivat laukkakilpailut puuttuvat Suomesta lähes tyystin, minkä ansiosta raviurheilu on nostettu yksinoikeudella kansakunnan kaapin päälle Suomen suosituimpana hevosurheiluna.

Hevosilla kilpaa ajamisen juuret ulottuvat pitkälle 1800-luvun alkupuolelle, kun Suomessa muodostui tapa ajaa kirkosta kilpaa kotiin. Hevoskilpa-ajo oli erityisen suosittua maanviljelijöiden keskuudessa – todennäköisesti siitä syystä, että myös hevoset olivat maanviljelijöiden.

Nykyinen kilpa-ajo syntyi 1960-luvun puolivälissä lämminveristen rotujen saadessa osallistumisluvan. Samalla myös totovedonlyönnin suosio kansan keskuudessa kasvoi, ja tätä nykyä vedonlyöntiä tarjoavat lukemattomat eri netticasinot ja vedonlyöntitoimistot.

Suomen suurin ravitapahtuma Kuninkuusravit järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1924, ja läpi vuosien tämä jättimäinen tapahtuma on kasvattanut suosiotaan. Viimeisinä vuosina ennen koronaa monipäiväisessä tapahtumassa on käynyt lähes 60,000 kävijää, joten näillä luvuilla Kuninkuusravit vetävät kävijämäärässään mittaa kesän suurimpien musiikkifestivaalien kanssa.

Vuositasolla tarkasteltaessa raveihin on parhaimmillaan osallistunut lähes miljoona katsojaa ja 800 hevosta. Suomen raviradoista suurimpia ja aktiivisimpia Helsingin Vermon rinnalla ovat Pilvenmäen Ravirata Forssassa, Joensuun Ravirata sekä Killerin Ravirata Jyväskylässä. Talvisin Suomessa on innostuttu kilpailemaan myös ns. jääraveissa, joissa väliaikainen rata tehdään esimerkiksi järven jäälle. Näissä raveissa vedonlyönti ei ole mahdollista.

2,6 miljoonan euron piristysruiske ei auttanut

Suomalaisen raviurheilun suosion hiipumista on yritetty pysäyttää myös puhtaasti taloudellisin helpotuksin. Viisi vuotta sitten Suomen Hippos valmisteli FinToton (nykyinen Veikkaus) päätettäväksi pitkän liudan erilaisia toimenpiteitä, joilla raveja tehtäisiin kilpailijoiden kannalta kiinnostavammaksi. 

FinToton hyvän taloudellisen tilanteen mahdollistaneet uudistukset toivat arkipäivien profiiliravien palkintojen korotukseen yli 500,00 euroa, ja raviratojen toimintaan puolestaan myönnettiin 800,00 euron kohdetuki. Raviradat luonnollisesti kärsivät kilpailija- sekä yleisökadosta ensimmäisten joukossa, sillä suuri osa niiden tuloksesta muodostuu ravintolatoiminnasta sekä vedonlyönnistä. Raviradoista tosin mainittakoon, että Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soinin mukaan raviratojen ei ole tarkoituskaan olla kannattavia – ne ovat siis käytännössä voittoa tuottamattomia yhteisöjä.

Yksi olennaisista toimenpiteistä tilanteen parantamiseksi oli ennakkomaksullisten kilpailujen palkintotason korottaminen 25 prosentilla, ja kaikkiaan rahaa korkeampiin palkintoihin ohjattiin 418,000 euroa. Esimerkiksi Suuren Suomalaisen Derbyn pääpalkinto korotettiin 100,000 eurosta 125,000 euroon, ja lämminveristen Suur-Hollolan kärkipalkinto nousi 80,000 eurosta 100,000 euroon.

Palkintojen korottamisen tarkoitus oli tehdä raveista taloudellisesti kiinnostavampia osallistujille. Hevosurheilu on kuluiltaan korkea laji, ja monet lopettavat kilpailun puhtaasti taloudellisista syistä. Ravihevosista on pidettävä huolta siinäkin tapauksessa, etteivät tulokset raveissa ole toivottuja. Huonosti pärjäävän hevosen arvo myös laskee nopeasti, minkä vuoksi huono kausi saattaa käydä hevosen omistajalle todella kalliiksi.

Suomen raviurheiluun pumpatun monen miljoonan euron piristysruiskeella saattoi olla hetkellinen positiivinen vaikutus, mutta viisi vuotta myöhemmin vastassa ovat taas samat ongelmat. Tukea kaipaavat niin raviradat kuin kilpailijat, eikä korona-aika tee tilanteesta ainakaan yhtään helpompaa.

Ulkomailla hevosurheilu kukoistaa, etenkin kouluratsastus suosiossa

Vuosittain useat suomalaiset ratsastajat lähtevät ulkomaille parempien tulevaisuudennäkymien perässä. Esimerkiksi Espanjassa sekä Saksassa asuu tälläkin hetkellä lukuisia suomalaisia koulu- ja esteratsastajia, vakituisesti sekä väliaikaisesti. Ulkomailla hevosurheilussa – kuten monessa muussakin urheilussa – liikkuu huomattavasti suuremmat rahat kuin Suomessa, minkä vuoksi ulkomaisille talleille lähtö tarjoaa luonnollisesti parempia mahdollisuuksia.

Raveja harrastetaan Suomen lisäksi myös muualla maailmassa, mutta erityisen suosittuja hevosurheilulajeja maailmalla ovat kouluratsastus, esteratsastus sekä laukkakisat. Näistä viimeksi mainitussa ei suomalaisratsastajia ole juurikaan nähty, mutta koulu- sekä esteratsastuksessa suomalaiset ovat pärjänneet maailmalla kohtuullisen hyvin.

Maailmalla menestyneistä suomalaisratsastajista tunnetuimpia ovat muun muassa Terhi Stergars sekä Stella Hagelstam, joista molemmat ovat voittaneet myös useampia kouluratsastuksen Suomen mestaruuksia. Valmentajatasolla suomalaisista hevosurheiluvaikuttajista tunnetaan Niklas Aromaa, joka on pitänyt omaa tallia Saksassa jo muutaman vuosikymmenen. Aromaan hevostalli onkin vuosien varrella ollut ponnahduslauta monille Suomesta maailmalle pyrkiville ratsastajille.

Monissa muissa Euroopan maissa on paljon vaikutusvaltaisia ja varakkaita harrastajia, jotka mahdollistavat kilpailemisen lukuisille vaatimattomammista lähtökohdista tuleville. Suomessa tällaista kulttuuria ei samoissa määrin ole, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa hevosurheiluharrastuksen viemistä Suomessa ammattitasolle. Hevosurheiluun vaaditaan rahaa – toisinaan todella paljon.

Kuvituskuvat: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *